Miksi koiria rokotetaan?

Rokottamalla pyritään ennaltaehkäisemään tai lieventämään tartuntatauteja. Koirilla esiintyviä ja rokotuksilla torjuttavia virustauteja ovat mm. raivotauti, penikkatauti, parvovirusripuli ja tarttuva maksatulehdus. Raivotauti eli rabies on tappava keskushermostotauti, joka siirtyy eläimestä toiseen (myös ihmiseen) pääasiassa pureman välityksellä.

Penikkatauti on oireiltaan monimuotoinen sairaus, jonka jälkiseurauksena kehittyvät hermosto-oireet tai bakteeritulehdukset voivat johtaa koiran pysyvään vammautumiseen tai jopa menehtymiseen. Parvovirusripuli on tavallisimmin nuorilla koirilla esiintyvä viruksen aiheuttama suolistotulehdus, jonka oireina ovat voimakas oksentelu ja ripuli.

Tarttuva maksatulehdus on virustauti, jonka taudinkuva vaihtelee lähes oireettomasta koiran menehtymiseen.

Rabies eli raivotauti

Raivotauti on rabiesviruksen aiheuttama aivo-selkäydintulehdus, joka voi tarttua kaikkiin nisäkkäisiin. Ihmisellä esiintyvää rabiesta kutsutaan vesikauhuksi. Oireiden puhjettua tauti on lähes poikkeuksetta kuolemaan johtava.

Koira voi saada tartunnan esim. raivotautisen supikoiran tai ketun puremasta. Tartunnan saanut koira voi levittää tautia edelleen puremalla syljen välityksellä tai jos sylkeä pääsee limakalvoille tai rikkoutuneelle iholle. Sairauden itämisaika vaihtelee muutamasta viikosta kuukausiin, jopa vuosiin. Koiralla se on useimmissa tapauksissa 21-80 päivää. Virus etenee purema-alueelta hermoratoja pitkin selkäytimeen ja aivoihin. Keskushermostosta virus leviää sylkirauhasiin ja sitä erittyy sylkeen. Virusta voi olla syljessä jo ennen sairauden oireiden ilmenemistä.

Taudinkuvalle ovat tyypillisiä käyttäytymismuutokset ja erilaiset halvausoireet. Klassisessa raivoisassa tautimuodossa eläin on kiihtynyt ja aggressiivinen. Se hyökkää muiden eläinten, ihmisten ja esineiden kimppuun purren niitä raivokkaasti. Hiljaisessa tautimuodossa käyttäytymismuutokset ovat vähäisiä, jolloin erilaiset halvaukset esim. nielun ja alaleuan lihaksissa ovat usein ensimmäiset havaittavat oireet. Myös raivoisa tautimuoto etenee halvausvaiheeseen. Taudin eteneminen on nopeaa ensimmäisten halvausoireiden ilmaannuttua ja kuolema on väistämätön viimeistään 10 päivän kuluessa. Suomessa on raivotautia todettu viimeksi 1989 (2003 yksittäistapaus tuontihevosessa).

Suomen lähialueilla Venäjällä ja Virossa raivotautia on sekä kulkukoirissa ja -kissoissa että petoeläimissä. Maamme kaakkoisrajalle levitetään vuosittain villieläinten syöttirokotteita maastoon, jotta tartunta ei leviäisi Suomeen.

Parvovirusripuli

Parvovirusripuli on tavallisimmin nuorilla koirilla esiintyvä viruksen aiheuttama suolistotulehdus, jonka oireena ovat voimakas oksentelu ja ripuli. Koiran parvovirus kestää hyvin erilaisia ympäristöolosuhteita (lämpötila ja pH) ja voi säilyä tartuntakykyisenä useita kuukausia. Se kestää käsittelyn yleisimmillä desinfektioaineilla. Virus tarttuu kosketustartuntana koirasta toiseen. Ulosteiden saastuttaman materiaalin välityksellä tapahtuva tartunta on merkittävässä asemassa. Itämisaika on 3-8 päivää. Tartunnan saaneet koirat voivat erittää virusta kolme viikkoa tartunnasta ja myös ennen oireiden ilmaantumista. Parvoviruksen aiheuttama ripuli ja oksentelu saattaa lyhyessä ajassa johtaa koiran kuivumiseen ja menehtymiseen. Virustartunnan aiheuttama kuolleisuus voi olla jopa 35 %. Pikkupennuilla virus saattaa myös aiheuttaa sydänlihastulehduksen, jolla on vakavat seuraukset. Suomessa tautia esiintyy jatkuvasti paikallisina taudinpurkauksina

Penikkatauti

Penikkatauti on helposti tarttuva virustauti, jonka oireet ovat hyvin monimuotoisia. Tauti tarttuu koirasta toiseen pisaratartuntana hengitystie-eritteiden välityksellä. Tartunnan saaneet koirat voivat erittää virusta jopa kuukausia. Sairauden ensivaiheissa tyypillisimpiä oireita ovat kuume, sierainvuoto, silmätulehdukset, hengitystie- ja ruoansulatuskanavaoireet. Joillakin koirilla esiintyy polkuanturoiden ja kirsun paksuuntumista. Tautia sairastavat koirat ovat alttiita bakteeritulehduksille, jotka voivat olla kohtalokkaita. Erilaisia hermosto-oireita voi esiintyä myöhemmin, yleensä muutaman viikon kuluttua ensioireiden parannuttua. Tyypillisiä hermosto-oireita ovat lihasnykäykset jalkojen tai pään lihaksissa, tuntopuutokset ja halvaukset sekä erilaiset kouristuskohtaukset. Vakavat hermosto-oireet ovat invalidisoivia ja johtavat usein koiran lopettamiseen. Maassamme oli laaja penikkatautiepidemia vuosina 1994-1995, jolloin tuhansia koiria sairastui.

Tarttuva maksatulehdus

Taudin aiheuttaja on koiran adenovirus 1 (CAV-1), joka säilyy tartuntakykyisenä koiran ulkopuolella viikkoja, jopa kuukausia. Koira saa tartunnan sairaan koiran ulosteiden, virtsan tai syljen välityksellä. Taudin itämisaika on 4-9 päivää. Taudinkuva vaihtelee lievästä kuumeilusta vakavaan maksan toimintahäiriöön. Mitä nuorempi koira, sitä todennäköisemmin se kuolee tautiin.

Sairastuneilla koirilla on kuumetta, keltaisuutta, keskushermosto-oireita, oksentelua ja ripulia sekä turvotusta eri puolilla kehoa. Noin 25%:lle koirista kehittyy jälkioireena ns. sininen silmä -oire, jossa molempien silmien sarveiskalvot ovat samentuneet. Yleensä samentuma häviää itsestään. Lievissä sairastapauksissa ohimenevä samentuma voi olla taudin ainoa oire. Taudista parantuneet koirat voivat levittää virusta virtsassaan jopa kuukausia.

Kennelyskä ja parainfluenssavirusinfektio

Kennelyskä on henkitorven ja keuhkoputkien tulehdus, joka on luonteeltaan monisyysairaus. Tauti voi alkaa parainfluenssavirusinfektiolla, jolloin koiralla on lieviä hengitysoireita, kuten sierainvuotoa ja yskää. Virusten vaurioittamiin hengitysteihin pesiytyy helposti bakteereja (yleensä Bordetella). Taudin itämisaika on 3-10 päivää. Oireina on tyypillinen kuiva ja voimakas yskä sekä sierainvuotoa. Vakavassa tautimuodossa tulehdus etenee syvemmälle hengitysteihin, jolloin koiralle nousee kuume ja sierainvuoto muuttuu märkäiseksi. Pennut saattavat menehtyä tautiin ja vanhemmilla koirilla jälkiseurauksena voi olla krooninen keuhkoputkentulehdus. Kennelyskää esiintyy Suomessa paikallisina ja myös laajempina taudinpurkauksina.

Borrelioosi, Lymen tauti

Borrelioosi on puutiaisten (Ixodes ricinus) levittämä bakteeritulehdus. Borrelioosin ensioireet alkavat pitkän ajan kuluttua siitä, kun punkki on imenyt verta koirasta - vähintään 4-6 viikon ja joskus pidemmän ajan jälkeen. Riski borrelioosiin on kaikkialla, missä liikkuu puutiaisia. Borrelioosi on vaikea sairaus, koska se ei aina muodosta selkeää oirekuvaa ja on vaikeasti diagnostisoitava. Alkuvaiheessa oireina ovat väsymys, ruokahalun menetys ja kuume. Usein ilmenee myös yhden tai useamman nivelen arkuutta ja tulehdusta. Akuutin vaiheen jälkeen on riski, että tulehdus voi levitä koiran muihinkin elimiin. Borrelioosi voi aiheuttaa ongelmia nivelissä, sydämessä, maksassa, munuaisissa ja se voi levitä myös hermostoon. Tauti on hoidettavissa pitkällä antibioottihoidolla, mutta osittain, ja hoidosta huolimatta, koira tulee olemaan borrelian kantaja vuosia. 

On hyvä rokottaa koirat, jotka liikkuvat paljon luonnossa tai alueella, jossa puutiaisia on paljon. Koiran borrelioosirokotus suojaa koiria kolmelta eurooppalaiselta borreliatyypiltä. Ensimmäisellä rokotuskerralla koira rokotetaan kahdesti kolmen viikon välein ja sen jälkeen rokotetta tehostetaan vuoden välein. Rokote annetaan mielellään varhain keväällä, että koira ehtii muodostaa riittävästi vasta-aineita ennen kuin punkeista tulee aktiivisia ulkolämpötilojen noustessa. Koiranpennut voidaan rokottaa 12 viikon ikäisestä alkaen. 

Mitä rokottamisessa tapahtuu?

Koiralle annetaan rokotettaessa taudinaiheuttajia tai niiden osia sellaisessa muodossa, että elimistön puolustusjärjestelmä aktivoituu. Elimistö muistaa tämän altistuksen ja reagoi jatkossa samaan taudinaiheuttajaan puolustautumalla nopeasti ja tehokkaasti. Rokottaminen ei anna välitöntä suojaa, vaan koira muodostaa itse mm. vasta-aineita rokotteen sisältämille taudinaiheuttajille. Siksi on tärkeää, että koira on terve rokotushetkellä ja sillä ei ole sisäloisia. Koira on hyvä lääkitä sisäloisten varalta hyvissä ajoin (viimeistään 10 päivää) ennen rokottamista. Tällöin puolustusjärjestelmällä on parhaat edellytykset toimia ja rokotteelle muodostuu mahdollisimman hyvä vaste. Parhaassa tapauksessa rokotteen aikaansaama puolustautumisreaktio on samankaltainen kuin luonnollisen tartunnan seurauksena syntyvä. Eläviä taudinaiheuttajia sisältävien rokotteiden aikaansaama puolustautumisreaktio muistuttaa enemmän luonnollista tartuntaa kuin tapettuja taudinaiheuttajia sisältävien rokotteiden herättämä.

Rokotesuoja varmistetaan antamalla koiralle tehosterokotuksia rokotekohtaisten ohjeiden mukaisesti. Ennaltaehkäisevän rokottamisen ja sisäloishäätöjen lisäksi on huolehdittava muista koiran hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä (esim. tasapainoinen ravitsemus), jotta koiran elimistön puolustusjärjestelmä toimisi parhaalla mahdollisella tavalla.

Mitä rokotteet sisältävät?

Rokotteiden sisältämät aineet voidaan jakaa vaikuttaviin aineisiin ja apuaineisiin. Rokotteiden vaikuttavat aineet ovat taudinaiheuttajia tai niiden osia, jotka ovat välttämättömiä elimistön puolustusreaktion herättämiseksi. Taudinaiheuttajat ovat joko inaktivoituja eli tapettuja tai eläviä, joita on heikennetty niin, että ne eivät aiheuta koiralle tautia. Rokotteiden apuaineet ovat välttämättömiä rokotteiden tehon, säilyvyyden ja käyttöominaisuuksien kannalta. Tällaisia aineita ovat esim. tehosteaineet eli adjuvantit, jotka ovat yleensä alumiiniyhdisteitä. Niitä tarvitaan tapettujen taudinaiheuttajien aikaansaaman puolustautumisreaktion tehostamiseksi.

Onko rokottaminen turvallista?

Vaikka rokottaminen on rutiinitoimenpide, se ei ole täysin riskitön. Kaikkien rokotteiden käyttöön liittyy aina haittavaikutusten mahdollisuus. Rokottamisen jälkeen saattaa joskus esiintyä ohimenevää kuumeilua, pahoinvointia ja kutinaa sekä pään, silmäluomien tai kuonon turvotusta. Vain pieni osa rokotuksista aiheuttaa haitallisia reaktioita. Ne menevät yleensä ohi itsestään muutamassa tunnissa tai parissa päivässä. Haittavaikutusten varalta on hyvä odottaa eläinlääkärivastaanoton läheisyydessä noin 15 minuuttia rokotuksen jälkeen. Rokottamisen seurauksena kehittyvät vakavat reaktiot ovat hyvin harvinaisia. Jos koira oireilee kotona rokottamisen jälkeen, on syytä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.

Huolimatta siitä, että rokottaminen voi aiheuttaa joskus haittavaikutuksia, ovat riskit vähäisiä hyötyyn nähden. Rokottaminen suojaa koiria tehokkaasti vaarallisilta tartuntataudeilta.

Rokotusohjelma

Rokota vain terveitä ja matolääkittyjä koiria. Nartut suositellaan rokotettaviksi ennen astutusta. Eri rokotteita ei suositella annettaviksi samanaikaisesti. Elävien rokotteiden antoväliksi suositellaan 3-4 viikkoa. Rokotusten välin on oltava vähintään kaksi viikkoa. Tiineiden tai immunosuppressoitujen eläinten rokottamista eläviä viruksia sisältävillä rokotteilla ei suositella.

a) Lisääntyneestä tartuntavaarasta johtuen pennut voidaan rokottaa alle kolmen kuukauden iässä, jo kuuden viikon iästä alkaen. Tälloin rokotusohjelmaa jatketaan suosituksen mukaisesti kolmen kuukauden iästä eteenpäin.

b) Luolametsästyksessä käytettävät koirat rokotetaan MMMELO:n määräyksestä vuoden välein rabiesta vastaan. Muut metsästyskoirat ja viranomaisten palveluskoirat rokotetaan joka toinen vuosi raivotautia vastaan. Muilla koirilla rokotusväli (2-3 v) riippuen käytetystä valmisteesta.

Huom! Koiranäyttelyn järjestäjien rokotusvaatimukset voivat poiketa tässä esitetyistä suosituksista. Suomen kennelliiton kotisivuilta saa tarkat tiedot näyttelyihin ja kokeisiin vaadittavista rokotteista.

Otathan myös huomioon, että ulkomailla on mahdollisesti Suomen rokotussuosituksista eriävät rokotussäädökset!

https://www.kennelliitto.fi/

https://www.evira.fi/

- Jos koirasi katoaa miten toimia:

Soita ja tee ilmoitus myös nettiin, facebookiin.

 ELASSI: 040 724 8614 (elassi.fi)

KARKURIT: 045 1693939 (karkurit.fi)

1. Tee katoamispaikalta ja kaikista muista ilmansuunnista hajujälkiä turvallista reittiä pitkin kotiin tai valitsemallesi ruokintapaikalle. Hajujälkiä tehdään laahaamalla maata pitkin sukkahousua, jossa on tonnikalaa tai muuta märkää herkkuruokaa. Kunkin jäljen tulisi olla noin kilometrin pituinen. Usein karkuri osaa suunnistaa tuttuja jälkiä pitkin kotiin tai ruokintapaikalta.
2. Ilmoita koirasta mahdollisimman laajasti. Laita ilmoitukseen valokuva tai kuvaus koiran ulkonäöstä ja omat yhteystietosi. Huom! Älä laita koiran nimeä tai tarkkoja tietoja näköhavainnoista.
   
   • Ilmoita oman ja naapurikunnan löytöeläintaloon (https://karkurit.fi/loytoelaintarhat) ja kunnan eläinlääkärille
   • Ilmoita Internetissä www.eLassi.fi, www.karkurit.fi ja Facebookissa karkurit-ryhmässä
   • Kiinnitä ilmoituksia lyhtypylväisiin, kauppojen yms. ilmoitustauluille
   • Jaa katoamisilmoituksia postilaatikoihin lähialueella
    
3. Ota talteen koiran hajua siltä varalta, että etsijäkoiran apua tarvitaan. Hajuksi käy esimerkiksi koiran kaulapanta, makuualusta, lelut tai hoitovälineet. Säilö hajut puhtaaseen lasipurkkiin tai muovipussiin.
4. Jos näet karkurin, yritä rauhoittaa alue ja toimi mahdollisimman rauhallisesti. Houkuttele koira luoksesi äänellä, leikkimällä tai herkkuruoalla. Älä huuda tai juokse koiran perään, vaan pyri saamaan se tulemaan luoksesi.