Snautseri

Historiaa

Snautseri polveutuu suo- eli turvekoirasta, joka on yksi vanhimmista Euroopassa eläneistä koiraroduista. Etelä-Saksa on rodun varsinainen synnyinseutu ja siellä sitä pidettiin miltei kansalliskoirana. Snautserille ominaista oli jo tuolloin karkea karva ja tuuhea parta kulmakarvoineen. Kansan parissa Etelä-Saksassa kutsuttiin viiksiä "Schnauz" tai "Schnauzer" ja tällä nimellä alettiin pian kutsua näitä parrakkaita koiria. 
Ensi kerran snautseri kilpaili näyttelyssä v. 1879, mutta tuolloin rotu oli nimeltään karkeakarvainen pinseri. 1880 snautseri sai oman rotumääritelmänsä Saksassa ja nykyään rotua löytyy kaikista maanosista.

Kuvaus ulkomuodosta

Snautseri on karkeakarvainen, uljasryhtinen, voimakas, neliömäinen koira ja samalla hyvin elegantti ja temperamenttinen. Sillä on jalo pitkänomainen pää, tuuheat kulmakarvat ja parta, ilme on tarkkaavainen ja jopa röyhkeä. Runko on syvä ja tiivis, selkälinja aavistuksen laskeva, kulmaukset normaalit ja maatavoittavat. Snautserin väri on musta tai pippuri&suola (harmaa) ja koko 45-50 cm.

Luonne ja käyttöominaisuudet

Kaikki snautserit ovat luonnostaan epäileväisiä, mutta oikea snautseri ei koskaan pelkää tai ole arka, päinvastoin se omaa aimo annoksen rohkeutta ja uteliaisuutta. Snautserin suojeluvaisto on voimakas, sen reagointi on nopeaa ja sen leuat varmasti vahvat, jos tarve vaatii. 
Se pitää lapsista ja hoitaa "baby-sitterin" tehtävät tunnollisesti. Se on yhden perheen koira, eikä piittaa vieraista. Isännälleen se on ehdottoman uskollinen. Snautseri nauttii pitkistä ulkoiluista ja toiminnasta. Se ei sovellu kenelle tahansa, vaan vaatii vertaistaan seuraa ja lenkkitoveria.

Snautserit Suomessa

Ensimmäiset snautserit tuotiin Suomeen 1930 -luvulla. Koskaan snautseri ei ole ollut kotimaassaan sen enempää kuin meillä Pohjolassakaan muotikoira, mutta aina sillä on ollut omat uskolliset ihailijansa.

Snautserin hoito

Snautseri kuuluu trimmattaviin rotuihin ja sen turkki on nypittävä kahdesti vuodessa. Lisäksi "siistiminen" noin kahden kuukauden välein edesauttaa pitämään koiran ulkonäön rotumääritelmän mukaisena. Lisäksi näyttelyyn osallistuva koira on syytä "siistiä" noin viikkoa ennen näyttelyä. Trimmauksen pystyy oppimaan itsekin, mutta ainakin aluksi on parempi kääntyä kasvattajan tai ammattitaitoisen trimmaajan puoleen. Hyvin trimmattu turkki on helppohoitoinen eikä siitä lähde karvoja. 
Muut hoitotoimenpiteet supistuvat normaaliin turkinhoitoon (kampaus ja pesu tarvittaessa), hampaiden, silmien ja korvien puhdistukseen, kynsien leikkuuseen sekä tasapainoisesta ruokinnasta ja riittävästä liikunnasta huolehtimiseen.

Snautserin rotumääritelmä

Alkuperämaa: Saksa 
Ryhmä: 2, FCI:n numero: 182 
Hyväksytty: FCI 18.4.2007 
SKL-FKK 27.11.2008

Käyttötarkoitus

Vahti- ja seurakoira.

Lyhyt historiaosuus

Alunperin snautsereita pidettiin Etelä- Saksan alueella tallikoirina, sillä ne viihtyivät erityisen hyvin hevosten seurassa. Ne vaanivat innokkaasti kaikkia jyrsijöitä ja tappoivat ne silmänräpäyksessä. Tästä syystä ne saivat aikoinaan kansanomaisen nimen ”rattler” (rotanpyytäjä). Kun Pinseri- Snautseriyhdistys perustettiin vuonna 1895, rotua nimitettiin karkeakarvaiseksi pinseriksi.

Yleisvaikutelma

Keskikokoinen, voimakas, mieluummin tanakka kuin solakka; karkeakarvainen.

Tärkeitä mittasuhteita

• neliömäinen rakenne; säkäkorkeus on suunnilleen sama kuin rungon pituus 
• pään koko pituus (kirsun kärjestä niskakyhmyyn) on puolet selän pituudesta (säästä hännäntyveen).

Käyttäytyminen / luonne

Luonteenomaista on eloisuus,johon yhdistyy rauhallisuus. Rodulle tyypillistä on hyväluonteisuus, leikkisyys ja voimakas kiintymys isäntään. Hyvin lapsirakas, lahjomaton ja valpas, ei kuitenkaan herkkähaukkuinen. Hyvin kehittyneiden aistien, älykkyyden, koulutettavuuden, pelottomuuden, sitkeyden sekä säiden ja tautien sietokyvyn ansiosta snautseri on erinomainen perhe-, vahti- ja seurakoira, jolla on myös käyttökoiran ominaisuudet.

Pää

Kallo-osa

Voimakas ja pitkä; niskakyhmy ei ole korostunut. Pään tulee olla suhteessa koiran vahvuuteen. Kallo on tasainen, poimuton ja kuonon ylälinjan kanssa yhdensuuntainen.

Otsapenger

Kulmakarvojen ansiosta otsapenger on selvästi erottuva.

Kirsu

Täyteläinen ja aina musta. Sieraimet ovat suuret.

Kuono-osa

Tylppäkärkisen kiilan muotoinen; kuononselkä on suora.

Huulet

Mustat, tiiviit ja kiinteästi leukojen myötäiset. Suupielet ovat tiiviit.

Leuat / hampaat / purenta

Ylä- ja alaleuka ovat vahvat. Täydellinen,voimakkaasti kehittynyt ja tiiviisti sulkeutuva leikkaava purenta (hammaskaavion mukaisesti 42 hammasta); hampaat ovat puhtaanvalkoiset. Poskilihakset ovat voimakkaat, mutta liian kehittyneet poskipäät eivät saa vaikuttaa pään muotoon, joka parran kanssa muodostaa suorakaiteen.

Silmät

Keskikokoiset, soikeat, eteenpäin suuntautuneet, tummat ja ilmeeltään eloisat. Silmäluomet ovat tiiviit.

Korvat

Taittokorvat; ylöskiinnittyneet, V:n muotoiset; korvan sisäreuna on poskenmyötäinen. Korvat ovat taittuneet eteenpäin ohimonmyötäisesti, yhdenmukaisesti ja yhdensuuntaisesti, taitekohta ei ole kallolinjaa korkeammalla.

Kaula

Voimakas ja lihaksikas, kaunislinjainen, sulavasti säkään liittyvä ja tyvestään voimakas. Jalosti kaareutunut, tyylikäs ja koiran vahvuuteen sopiva. Kaulanahka on tiivis ja poimuton.

Runko

Ylälinja

Säästä lähtien loivasti taaksepäin laskeva.

Säkä

Ylälinjan korkein kohta.

Selkä

Vahva, lyhyt ja tiivis.

Lanne

Lyhyt, vahva ja syvä. Etäisyys viimeisestä kylkiluusta lantioon on lyhyt, minkä ansiosta koira vaikuttaa tiiviiltä.

Lantio

Hieman pyöristynyt ja liittyy sulavasti hännän kiinnityskohtaan.

Rintakehä

Kohtalaisen leveä ja poikkileikkaukseltaan soikea, kyynärpäihin ulottuva. Eturinta on hyvin kehittynyt ja rintalastan kärjen ansiosta selvästi erottuva.

Alalinja ja vatsa

Vatsaviiva ei ole liioitellun ylösvetäytynyt, vaan muodostaa rintakehän alaosasta lähtien kauniisti kaartuvan linjan.

Häntä

Luonnollinen: tavoitteena on sapelin- tai sirpinmuotoinen häntä.

Eturaajat

Yleisvaikutelma

Eturaajat ovat edestä katsottuna vahvat ja suorat, eivät liian lähellä toisiaan. Sivusta katsottuna kyynärvarsi on suora.

Lavat

Tiiviisti rintakehän myötäiset, lihaksikkaat ja okahaarakkeiden yläpuolelle ulottuvat. Mahdollisimman viistot ja taakse sijoittuneet, kulmaus vaakatasoon nähden on noin 50°.

Olkavarret

Tiiviisti rungonmyötäiset, vahvat ja lihaksikkaat; lavan ja olkavarren välinen kulmaus on noin 95 - 105°.

Kyynärpäät

Tiiviisti rungonmyötäiset, eivät sisään- eivätkä ulospäin kääntyneet.

Kyynärvarret

Joka suunnasta katsottuna täysin suorat, vahvat ja lihaksikkaat.

Ranteet

Vahvat ja vakaat, eivät juurikaan kyynärvarsien rakenteesta erottuvat.

Välikämmenet

Edestä katsottuna pystysuorat, sivulta katsottuna hieman viistot, vahvat ja hieman joustavat.

Etukäpälät:

Lyhyet ja pyöreät. Varpaat ovat tiiviisti yhdessä ja kaareutuneet(ns. kissankäpälät); kynnet ovat lyhyet ja tummat, päkiät kestävät.

Takaraajat

Yleisvaikutelma:

Takaraajat ovat sivulta katsottuna asennoltaan maatapeittävät ja rungon takana, takaa katsottuna yhdensuuntaiset, eivät liian lähellä toisiaan.

Reidet:

Kohtuullisen pitkät, leveät ja voimakaslihaksiset.

Polvet:

Eivät sisään- eivätkä ulospäin kääntyneet.

Sääret:

Pitkät, vahvat ja jänteikkäät, liittyvät vahvoihin kintereisiin.

Kintereet:

Hyvin kulmautuneet, vahvat ja kiinteät, eivät sisä- eivätkä ulkokierteiset.

Välijalat:

Lyhyet ja pystysuorat.

Takakäpälät:

Varpaat ovat lyhyet, kaareutuvat ja tiiviisti yhdessä. Kynnet ovat lyhyet ja mustat.

Liikkeet:

Joustavat, tyylikkäät, ketterät, vapaat ja maatavoittavat. Etuaskel ulottuu mahdollisimman pitkälle eteen, takaraajan pitkä ja joustava askel mahdollistaa tarvittavan työntövoiman. Vastakkaisten puolten etu- ja takaraaja liikkuvat samanaikaisesti eteenpäin. Selkä, jänteet ja nivelet ovat kiinteät.

Nahka

Kauttaaltaan tiivis.

Karvapeite

Karvan tulee olla jäykän karkeaa ja tiheää. Karvapeite koostuu tiiviistä aluskarvasta ja kovasta, rungonmyötäisestä peitinkarvasta, joka ei saa olla liian lyhyttä. Peitinkarva on karkeaa, riittävän pitkää, jotta oikea karvanlaatu voidaan todeta; ei pörröistä eikä laineikasta. Raajoissa karvat eivät aina ole aivan yhtä karkeita kuin rungossa. Otsassa ja korvissa karva on lyhyttä. Tyypillisinä tunnusmerkkeinä ovat hieman silmiä varjostavat tuuheat kulmakarvat ja parta, joka ei saa olla liian pehmeä.

Väri:

• puhdas musta, jossa musta aluskarva 
• pippuri & suola. 
Ihanteellinen pippuri & suola-väri on keskiharmaa, jossa on tasaisesti jakautunut, hyvin pigmentoitunut pippurointi ja harmaa aluskarva. Värisävyt tummasta raudanharmaasta aina hopeanharmaaseen ovat sallittuja. Kaikilla värisävyillä tulee olla ilmettä korostava tumma maski, joka tasapainoisesti sopii väritykseen. Selvät vaaleat merkit päässä, rinnassa ja raajoissa eivät ole toivottuja.

Koko ja paino

Säkäkorkeus: Urokset ja nartut 45 - 50 cm. 
Paino: Urokset ja nartut noin 14 - 20 kg

Virheet

Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen. 
• kauttaaltaan liian pieni tai liian lyhyt pää 
• raskas tai pyöreä kallo 
• otsarypyt- 
• lyhyt, suippo tai kapea kuono-osa 
• tasapurenta 
• voimakkaasti esiintyöntyvät posket tai poskiluut 
• vaaleat, liian suuret tai pyöreät silmät 
• alaskiinnittyneet tai liian pitkät, asennoltaan epäsymmetriset korvat 
• löysä kaulanahka 
• leuanaluspussit; kapea niska 
• liian pitkä, pehmeä tai köyry selkä 
• karpinselkä 
• luisu lantio 
• niskaa kohti kääntyvä hännäntyvi 
• pitkät käpälät 
• peitsaaminen 
• liian lyhyt tai liian pitkä, pehmeä, laineikas, takkuinen tai silkkinen, valkoinen tai laikukas karva sekä muut sekavärit 
• ruskea aluskarva 
• pippuri & suola-värisillä tumma selkäjuova tai musta satula 
• säkäkorkeuden ylitys tai alitus 1 cm:n asti.

Vakavat virheet

• raskas tai kevyt rakenne, matala- tai korkearaajaisuus 
• virheellinen sukupuolileima (esim. urosmainen narttu) 
• ulospäin kiertyvät kyynärpäät 
• niukasti kulmautuneet tai länkisääriset takaraajat 
• pihtikinttuisuus 
• yli 1 cm:n ja alle 3 cm:n poikkeamat annetusta säkäkorkeudesta.

Hylkäävät virheet

• arkuus, aggressiivisuus, vihaisuus, liika epäluuloisuus tai hermostuneisuus 
• kaikenlaiset epämuodostumat 
• puutteellinen rotutyyppi 
• purentavirheet kuten ala-, ylä- ja ristipurenta 
• karkeat virheet yksittäisissä kohdissa, kuten rakennevirheet, karvaja värivirheet 
• yli 3 cm:n poikkeamat annetusta säkäkorkeudesta;. 
Selvästi epänormaali rakenne tai käyttäytyminen ovat hylkääviä virheitä

HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin.